Eriksen luustokuvaus maaliskuussa 2016. Lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä ok. Eriksen ikä kuvaushetkellä 2v 2kk.

Vertailuna vielä Leon D/D lonkat + nivelrikko. Koiran ikä kuvaushetkellä 1v 10kk.

Uutta elämää

Eilen sain haettua jälleen uudet rotat, kiitos Tanjan, jolla oli tarjota penskoja ja vähän vanhempiakin rottia kasvatuksen pohjaksi :) Näillä mennään ja katsotaan mitä tapahtuu.

Koiruuden painokäyrä 2-6kk

Työssäoppimista

Ensimmäinen työssäoppimisviikko takana ja hyvältä tuntuu! :) Joulukilojen oikein tuntee karisevan vyötäisiltä kun pääsi taas oikeisiin töihin sohvalla makaamisen jälkeen. Olen sekä itsekseni että tallinomistajan kanssa todennut ettei ison ratsastuskoulun yksikseen pyörittäminen aina ole mitään ruusuilla tanssimista, työtä on ja paljon! En siitä huolimatta vaihtaisi tätä fyysisesti raskasta työtä konttorissa istuskeluun, joka sekin on tullut koettua, ja odotan ensiviikkoakin innolla :) Opittavaa on paljon kun siirrytään koulusta yrittäjän arjen avuksi eikä kaikki aina mene niinkuin oppikirjoissa, lisäksi tapoja on yhtä paljon kuin tekijöitä, joka osaltaan tuo mukavaa haastetta ja vaihtelua. 

Ensiviikon jälkeen siirryn kahdeksi viikoksi lähellä sijaitsevalle ravitallille ennen koululle paluuta, ravitalleilla en olekaan ennen käynyt joten innostuksen joukossa on hitunen jännitystäkin, jei!

Alkuviikosta minulle tuli Meri-Lapin esy:ltä pari marsupoitsua sijaiskotiin odottelemaan uuteen ja lopulliseen kotiin pääsyä. Alunperin piti tulla myös pari degua, mutta ne löysivät kodin samantien. Nyt olisi projektina saada pojista hieman vähemmän arkoja kuin mitä ne nyt ovat, muuten ovat kyllä terveitä ja hyväkuntoisia jäppejä. Kunhan ne vähän vielä kotiutuvat niin askartelen niille häkinjatkoksi ulkoilualueen autotallista löytyvästä kompostikehikosta, saavatpa sitten rymytä mielin määrin. 

Kaksi pitkää, mutta silti niin lyhyttä vuotta

Tänään, 10.12.14 tuli tasan kaksi vuotta rakkaan ystäväni poismenosta. Hänet vei huono keli, juuri samanlainen kuin tänäänkin oli. Tajusin sen istuessani autossa tukossa olevalla moottoritiellä ja edessä näkyi siniset välkkyvät valot.
Katsoin kelloa, melkein kuusi.
Juuri samaan aikaan kaksi vuotta sitten talven ensimmäinen lumimyrsky vaati yhden lukuisista uhreistaan.

Illalla vein kynttilän järven rannalla olevan puun juurelle ja katselin kun liekki lepatti laantuneessa myrskyssä. Lupasin käydä katsomassa häntä heti kun voin, silloin vien hänelle oikein ison ja kauniin kynttilän lämpöä tuomaan.

Joku päivä me taas näemme, siihen asti elän päivän kerrallaan pitäen huolen itsestäni kuten tahdoit~

Arki sujuu ja suksi luistaa, vai miten se meni…

Päivitystä tulee aina silloin tällöin kun pääsen paikkaan jossa on netti :p

Taas on kohta yksi viikko takanapäin ja viikonlopputalli. Koska koulua on ollut niin vähänlaisesti, aikaa on jäänyt koirakirjojen lueskelemiselle. Päätin tällä viikolla että laitan vielä joskus sen koiran, sitten kun aika ja lähinnä tila sen sallii. Koulun elukkalattomaan asuntolaan ei mitään niinkin pientä kuin irlanninsusikoiraa oteta, meh.
Viikko on siis kulunut lähinnä koirakirjoja ja -sivustoja lukien, kasvattajien kanssa jutellen ja haaveillen. Vielä joskus, vielä joskus…

Poikasia talossa

Noniin, nyt on siis koittanut jälleen kauan odotettu hetki kun mamma sai poikasensa :) Nyt talossa vipeltää siis paljon pikkunakkeja joita pääsen löllyttelemään kunhan pääsen kotio täältä kor… koulusta.

Koulussa siis jälleen kerran, viikonlopputalli takana päin ja iltatallilla jatkaen. Koska perjantai on vapaapäivä sekä koulusta että tallista, ajattelin ensin lähteä perjantaiaamuna kotia kohti, mutta kun äiti soitti tänäiltana ja ilmoitti ettei varaani ollut terrassansa, etsin torstain iltatalliin korvaajan ja päätin hurruuttaa kotiin jo torstaina. Muutama päivä tässä jännitetään ja sitten pääsee kotiin katsastamaan elukkalan tilanteen. Jännän äärellä ollaan.

JA! Kaiken tämän lisäksi kävin viimeviikonloppuna paikallisessa eläinkaupassa hakemassa varaanille uuden UVB-putken ja sain kuulla myyjältä, että eräs varaaninomistaja on luopumassa liskostaan. Varaani on haettu toukokuussa ko. kaupasta ja nyt omistajat ovat tulleet siihen tulokseen että äkäinen pikkulisko ei ihan olekaan sitä mitä he halusivat. He ovat olleet jo pitkään kaupan omistajaan yhteydessä ja haluavat kiikuttaa liskon takaisin kauppaan, mutta omistaja ei sitä voi enää takaisin ottaa. Hän kuitenkin otti säpöni ylös ja lupasi antaa sen varaaninomistajalle. Ehkä voin auttaa liskon kanssa, olenhan viimeiset puolitoista vuotta "kesyttänyt" omaa harvinaisen vihaista varaaniani.
Lupasin myös, että jos omistaja haluaa kaikesta huolimatta edelleen luopua liskostaan, voin ottaa sen hoitooni. Nyt sitten ollaan ja odotellaan josko joku kaunis päivä ilmestyisi s-postiin viestiä.