Kaksi pitkää, mutta silti niin lyhyttä vuotta

Tänään, 10.12.14 tuli tasan kaksi vuotta rakkaan ystäväni poismenosta. Hänet vei huono keli, juuri samanlainen kuin tänäänkin oli. Tajusin sen istuessani autossa tukossa olevalla moottoritiellä ja edessä näkyi siniset välkkyvät valot.
Katsoin kelloa, melkein kuusi.
Juuri samaan aikaan kaksi vuotta sitten talven ensimmäinen lumimyrsky vaati yhden lukuisista uhreistaan.

Illalla vein kynttilän järven rannalla olevan puun juurelle ja katselin kun liekki lepatti laantuneessa myrskyssä. Lupasin käydä katsomassa häntä heti kun voin, silloin vien hänelle oikein ison ja kauniin kynttilän lämpöä tuomaan.

Joku päivä me taas näemme, siihen asti elän päivän kerrallaan pitäen huolen itsestäni kuten tahdoit~

Arki sujuu ja suksi luistaa, vai miten se meni…

Päivitystä tulee aina silloin tällöin kun pääsen paikkaan jossa on netti :p

Taas on kohta yksi viikko takanapäin ja viikonlopputalli. Koska koulua on ollut niin vähänlaisesti, aikaa on jäänyt koirakirjojen lueskelemiselle. Päätin tällä viikolla että laitan vielä joskus sen koiran, sitten kun aika ja lähinnä tila sen sallii. Koulun elukkalattomaan asuntolaan ei mitään niinkin pientä kuin irlanninsusikoiraa oteta, meh.
Viikko on siis kulunut lähinnä koirakirjoja ja -sivustoja lukien, kasvattajien kanssa jutellen ja haaveillen. Vielä joskus, vielä joskus…